Avioero on merkittävä elämänmuutos, joka tuo mukanaan niin emotionaalisia kuin juridisia haasteita. Yksi tärkeimmistä asioista, joka tulee huomioida avioeron yhteydessä, on ositus – puolisoiden omaisuuden jakaminen. Ositus ei ole pelkästään juridinen prosessi, vaan myös käytännön keino saattaa avioliiton taloudellinen puoli päätökseen. Tämä artikkeli käsittelee kattavasti, mitä ositus tarkoittaa, miksi se on tärkeä, ja kuinka ositusprosessi etenee.
Mikä on ositus?
Ositus on avioliiton päättyessä tehtävä omaisuuden jakaminen, jossa aviovarallisuussuhde puretaan. Sen tarkoituksena on selvittää, mikä osa puolisoiden omaisuudesta kuuluu kummallekin ja miten omaisuus jaetaan oikeudenmukaisesti. Ositus tehdään avioeron tai toisen puolison kuoleman jälkeen.
Osituksessa otetaan huomioon puolisoiden avio-oikeuden alainen omaisuus, eli omaisuus, johon kummallakin puolisolla on oikeus riippumatta siitä, kumman nimissä omaisuus on. Lähtökohtaisesti kummallakin puolisolla on oikeus saada puolet yhteisestä omaisuudesta.
Ositus voidaan jakaa kahteen osaan:
1. Avio-oikeuden alaisen omaisuuden selvittäminen: Tämä sisältää puolisoiden omistaman omaisuuden, kuten asunnot, ajoneuvot, säästöt ja muut arvokkaat omaisuuserät.
2. Tasinkovelvollisuuden määrittäminen: Jos toisen puolison omaisuus ylittää toisen omaisuuden arvon, suuremman omaisuuden omistava puoliso maksaa toiselle tasinkoa, jotta omaisuus jaetaan tasan.
Mitä avio-oikeus tarkoittaa?
Avio-oikeus on avioliittolain mukainen oikeus, joka antaa puolisoille tasavertaisen osuuden toistensa omaisuudesta avioliiton päättyessä. Tämä oikeus koskee lähtökohtaisesti kaikkea puolisoiden omaisuutta, ellei sitä ole rajattu avioehdolla.
Poikkeukset avio-oikeuteen:
• Avioehtosopimuksella voidaan rajata osa omaisuudesta avio-oikeuden ulkopuolelle.
• Lahjakirjassa tai testamentissa voidaan määritellä, ettei lahja tai perintö kuulu avio-oikeuden piiriin.
• Velka, joka ylittää puolison omaisuuden arvon, vähennetään osituksessa.
Miksi ositus kannattaa tehdä?
Vaikka ositus ei ole pakollinen, sen tekemättä jättäminen voi aiheuttaa ongelmia tulevaisuudessa. Jos ositusta ei suoriteta, avio-oikeus säilyy, vaikka avioliitto on päättynyt. Tämä tarkoittaa, että toinen puoliso voi myöhemmin vaatia osuutta omaisuudesta, esimerkiksi tilanteessa, jossa toisen puolison omaisuuden arvo kasvaa merkittävästi avioeron jälkeen.
Tärkeimmät syyt tehdä ositus:
1. Juridinen selkeys: Osituksen myötä aviovarallisuussuhde päätetään, eikä entisellä puolisolla ole enää oikeutta vaatia osuutta omaisuudesta.
2. Taloudellinen turva: Ositus varmistaa, että molemmat puolisot saavat heille kuuluvan osuuden omaisuudesta.
3. Ennaltaehkäisy: Osituksen tekeminen ehkäisee mahdollisia riitoja tulevaisuudessa, esimerkiksi perunkirjoitusten yhteydessä.
Osituksen vaiheet
1. Omaisuuden selvittäminen
Ensimmäinen askel osituksessa on puolisoiden omaisuuden selvittäminen. Tämä sisältää:
• Kaikkien omaisuuserien listaamisen (esim. kiinteistöt, autot, pankkitilit).
• Velkojen huomioimisen (esim. asuntolaina, kulutusluotot).
• Mahdollisten avioehdon tai muiden sopimusten tarkastamisen.
2. Nettovarallisuuden laskeminen
Kun omaisuus ja velat on kartoitettu, lasketaan kummankin puolison nettovarallisuus. Tämä tehdään vähentämällä velat omaisuuden kokonaisarvosta.
3. Tasinkovelvollisuuden määrittäminen
Osituksen periaate on tasapuolisuus: varakkaampi puoliso maksaa tasinkoa, jotta molemmat saavat yhtä suuren osuuden omaisuudesta. Tasinkoa ei kuitenkaan makseta, jos osapuolet sopivat toisin.
4. Ositussopimuksen laatiminen
Osituksen lopputulos kirjataan ositussopimukseen, joka on molempien osapuolten allekirjoitettava ja tarvittaessa todistettava kahden ulkopuolisen henkilön toimesta.
Osituksen erityistilanteet
Avioehto ja ositus
Avioehto voi rajata omaisuuden tai sen osan avio-oikeuden ulkopuolelle. Esimerkiksi perheyrityksen suojelu avioeron varalta on yleinen syy avioehdon laatimiseen. Avioehto on pätevä vain, jos se on laadittu kirjallisesti ja rekisteröity Digi- ja väestötietovirastoon.
Ositus kuolemantapauksessa
Jos avioliitto päättyy toisen puolison kuolemaan, ositus tehdään lesken ja perillisten välillä. Leskellä on kuitenkin erityisiä oikeuksia, kuten oikeus jäädä asumaan yhteiseen kotiin, mikä voi vaikuttaa osituksen toteutukseen.
Riitatilanteet
Jos osituksesta ei päästä sopimukseen, asia voidaan viedä käräjäoikeuteen. Käräjäoikeus voi määrätä pesänjakajan, joka ratkaisee osituksen puolueettomasti.
Usein kysytyt kysymykset osituksesta
1. Onko ositus aina pakollinen?
Ei, mutta osituksen tekemättä jättäminen voi aiheuttaa ongelmia myöhemmin, esimerkiksi kuolemantapauksen yhteydessä.
2. Voidaanko ositus tehdä ilman juristia?
Kyllä, osituksen voi tehdä itse, mutta monimutkaisissa tapauksissa on suositeltavaa käyttää lakimiehen apua.
3. Mitä tapahtuu, jos ositusta ei tehdä?
Avio-oikeus säilyy, ja entinen puoliso voi vaatia osuutta omaisuudesta myöhemminkin.
4. Voiko osituksessa poiketa tasajaosta?
Kyllä, osapuolet voivat sopia omaisuuden jaosta haluamallaan tavalla, kunhan sopimus on molemmille hyväksyttävä.
Ositus on olennainen osa avioliiton päättymistä ja auttaa selkeyttämään puolisoiden taloudelliset suhteet. Vaikka ositus ei ole lain mukaan pakollinen, sen tekeminen ajoissa on suositeltavaa, jotta vältytään mahdollisilta kiistoilta tulevaisuudessa. Jos olet epävarma osituksen toteutuksesta, ota yhteyttä lakimieheen, joka voi auttaa prosessin läpiviennissä. Näin varmistat, että omaisuus jaetaan oikeudenmukaisesti ja että tulevaisuutesi on taloudellisesti turvattu.
